Olin kaupassa lapseni kanssa joka on kuuleva. Hän kysyi viittoen mitä ostamme. Vastasin viittoen että niitä pieniä tomaatteja, kirsikkatomaatteja ja perunaa sitten mennään juomaan kahvia ja munkkeja tonne kun siellä on kahvimunkkitarjoilu kaupan yksivuotissynttärin kunniaksi. Huomasin heti että sivulla viisikymppinen nainen tuijoitti meitä ja laittoi hitaasti appelsiineja pussiinsa. Olen niin tottunut että meitä tuijoitetaan. Kun katsoin häneen, hän käänsi naamaansa supernopeudella takaisin appelsiineihin. Huvittavaa :)  Ei olisi tarvinnut noin supernopeudella, hitaampi riittää. Mutta noin kuulevat tekevät tosi usein.