Tänään kävi nuori solttupoika ovella. Hän puhui jotain. Mä viitoin etten kuule ja oon kuuro. Hän nyökkäsi ja ojensi lapun. Sotaveteraanit..jne, mä sitten viitoin ettei ole rahaa nyt. Hän nyökkäsi ja meni toiseen oveen. Ai... ihme juttu. Yleensä jos joku kuuleva tulee ovelleni ja puhuu. Viiton etten kuule, yleensä hän jatkaa puhumista tai pysähtyy ja nyökkää ja lähtee. Minusta on mukavaa jos kuuleva tajuaa että puhui kuurolle, niin voisi ruveta kirjoittamaan paperiin tai kännykällä, eikä vain häipyy etusormi pystyssä "ahaa" ilmeellä. Tämä solttupoika vissiin osaa huuliltalukua tai on etevä päättelemään mitä viitoin. Papukaijamerkki hänelle. :D